Miksi soitan Limonadi Elohopeassa? Siihen aikaan kun kaikki luokkatoverini olivat jo harrastaneet seksuaalisuhteita, minä söin räkää yksin metsässä. Mutta minä tiesin, että vaikka The Beatlesin Let It Be julkaistiin yhtyeen viimeisenä varsinaisena levynä, se oli levytetty aiemmin kuin sitä ennen julkaistu Abbey Road. Samoihin aikoihin menin koulun diskoon. Matkalla sinne noudin kaverini. Kuulin hänen äidiltään, että hän oli juoksukilpailuissa viereisellä pururadalla. Paikalle saavuttuani kuulin starttipistoolin lähtölaukauksen. Päätin, että minunkin on osallistuttava kilpaan - kumisaappaat jalassa. Juoksin ja sain kuudennesta sijastani palkinnoksi lusikan. Menin hikisenä saappaat jalassa diskoon. Suosio ei ollut suuri. Soitan musiikkia. Haluan saada siitä samoja tunteita, kuin aikoinaan Eka-marketeista ja Anttiloista ostamistani The Beatles, The Smiths ja Blue Öyster Cult-levyistä. Olen pieni ihminen, pienten ihmisten puolella. Viihdyn varjoissa, tutkin ojien pohjia. Suosin rapattujen seinien karheita pintoja. Starttipistoolin laukauksen kuullessani olen yhä valmis ottamaan osaa elämän kilpaan, vain hävitäkseni minua suuremmille ja tehdäkseni siitä laulun. Klikkaa tästä, niin saat lukea Tero-Petrin listaamia suosikkeja.